Taru sormusten herrasta Wiki
Register
Advertisement

Gondor oli eteläisempi kahdesta Númenorin pakolaisten Keski-Maahan perustamasta ihmisten valtakunnasta. Gondor säilyi voimissaan vielä sen Eriadorissa sijainneen parin, Arnorin, kukistuttuakin, mutta sen kuningassuku sammui kolmannen ajan 2000-luvun alussa ja valta siirtyi käskynhaltijoille. Sormuksen sodan jälkeen valtaistuimelle nousi Aragorn Elessar, ja Gondor ja Arnor muodostivat jälleen yhdistetyn Valtakunnan.

Gondorin perustaminen[]

Gondorin perustivat Númenorin tuhoa toisen ajan lopussa paenneet veljekset Isildur ja Anárion. Heidän laivansa kulkeutuivat Keski-Maan rannikolle ja he purjehtivat jonkin matkaa Anduinia ylös ennen kuin pysähtyivät. Veljesten isä Elendil puolestaan joutui pohjoiseen Lindoniin, ja hän perusti valtakuntansa, Arnorin, Eriadoriin.[1]

Isildur ja Anárion rakensivat Anduinin molemmille rannoille ulottuvan Osgiliathin pääkaupungikseen ja sen lähistölle kaksi linnoitusta, Minas Anorin Ered Nimraisinitäpäähän ja Minas Ithilin Ephel Dúathin laaksoon.[2]

Arnoria hallinnut Elendil oli myös Gondorin korkea kuningas ja hänen kuoltuaan Barad-dûrin piirityksessä vuonna 3441 ka. hänen vanhempi poikansa Isildur hallitsi molempia valtakuntia kunnes kuoli örkkien hyökkäyksessä matkallaan pohjoiseen. Tämän jälkeen Anárionin (joka myös oli kuollut Viimeisen liiton sodassa) pojasta Meneldilistä tuli Gondorin kuningas ja Isildurin nuorimmasta pojasta Valandilista Arnorin kuningas ja valtakunnat pysyivät erillään kolmannen ajan loppuun saakka, jolloin kuningas Elessarista tuli taas yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija.

Gondorin alueista[]

Gondorin kuninkaankaupunki oli aluksi Anduinin molemmille rannoille rakennettu Osgiliath, mutta 1700-luvun ka. lopulla kaupunki autioitui sotien seurauksena ja valtaistuin siirrettiin Minas Anoriin ('Auringon torniin') Ered Nimraisin vuorten itäkärkeen. Toinen Gondorin tärkeä linnoitus oli Minas Ithil ('Kuun torni') Ephel Dúathinjuuressa Mordorin rajoilla. Mutta kun viimeisen kuninkaan Eärnurin hallitessa sormusaaveet valloittivat linnoituksen, se sai nimen Minas Morgul ('Mustan noituuden torni') ja Minas Anor nimettiin uudestaan Minas Tirithiksi, 'Vartiotorniksi'.

Gondorin ydinaluetta olivat Ered Nimraisin ja Belfalasin lahden väliset seudut Anduin-jokeen saakka. Vähän matkaa Anduinin suistosta ylävirtaan sijaitsi Gondorin tärkein satama, Pelargir. Myös Anduinin eteläpuoliset maat (Etelä-Gondor) kuuluivat Gondoriin sen voiman päivinä aina Umbarin satamakaupunkia myöten, mutta kolmannen ajan lopulla seutu oli jo menetetty. Anduinin ja Ephel Dúathin välinen maa, Ithilien, kuului myös vanhastaan Gondoriin, mutta Sauronin voimistuessa kolmannen ajan lopulla sekin jäi Varjon alle. Pohjoisessa Gondorin valta ulottui Emyn Muilille saakka: sinne oli rakennettu Argonathin pylväät rajan merkiksi.

Ered Nimraisin pohjoispuolella avautui laaja ruohotasanko, Calenardhon, jonka pohjoisrajat olivat Fangornin metsä ja Liituvirta, itärajana Anduin ja lännessä Rohanin Aukko. Tämän maan asukasluku väheni sotien seurauksena ja lopulta 2500-luvulla ka. käskynhaltija Cirion luovutti koko Calenardhonin pohjoisesta Gondorin avuksi tulleelle éothéodin kansalle ja se sai nimen Rohan. Ainoastaan Rautapihan linnake Sumuvuorten eteläpäässä jäi Gondorin haltuun.

Gondorin historian vaiheita[]

Koska Gondor sijaitsi aivan Mordorin rajoilla, se joutui olemaan koko olemassaolonsa ajan sodassa Sauronia ja hänen itäisillä ja eteläisillä mailla asuvia palvelijoitaan vastaan. Sauron oli pitkän aikaa heikko menetettyään Valtasormuksen, mutta kolmannen ajan edetessä hyökkäykset Gondoria vastaan muuttuivat yhä kiivaammiksi.

Idän villi-ihmiset hyökkäsivät ensimmäisen kerran Gondoria vastaan seitsemännen kuninkaan Ostoherin hallitessa. Nämä hyökkäykset kuitenkin torjuttiin ja myöhemmin merikuninkaiden hallitessa (kahdennestatoista kuninkaasta Tarannon Falasturista alkaen) Gondorin alueet laajenivat Anduinilta etelään ja länteen. Umbarin satamakaupunki valloitettiin ja Gondor saavutti loistonsa huipun.

1200-luvulla alkoi vähitellen rappion aika. Pohjalaiset ja itäläiset hyökkäilivät Rhûnin järven ja Ered Lithuin väliseltä alueelta ja Gondoria vaivasivat pitkään sisäiset levottomuudet, jota kutsutaan nimellä Sukuriita. Levottomuuksien seurauksena Umbar menetettiin.

1600-luvulla Umbarin merirosvot ja rutto heikensivät suuresti Gondorin voimia. Kuninkaanistuin siirrettiin Minas Anoriin autioituvasta Osgiliathista.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa vaunumiehet olivat Gondorin suurin huolenaihe. Sitten, 2000-luvun puolivälissä Sormusaaveet onnistuivat valloittamaan Minas Ithilin ja etelän kuningassuku sammui, kun viimeinen kuningas Eärnur vangittiin ja surmattiin, kun hän oli ottanut vastaan Noitakuninkaan kaksintaisteluhaasteen.

Vuodesta 2050 vuoteen 3019 Gondoria hallitsivat käskynhaltijat kuninkaan nimissä. Tämä lähes tuhannen vuoden ajanjakso oli lähes jatkuvaa sodankäyntiä Sauronin alati vahvistuvia voimia vastaan. Merkittävä tapaus oli éothéodin saapuminen pohjoisesta Gondorin avuksi 2500-luvun puolivälissä ja Calenardhonin luovuttaminen heidän kuningaskunnakseen, joka sai nimen Rohan.

Gondor neljännellä ajalla[]

Neljännen ajan alussa kuningas Elessar uudisti vanhan liiton Rohanin kanssa ja teki useita sotaretkiä kauas itään ja etelään kuningas Éomerin kanssa.[3]

Gondorin nimi[]

Sindarinkielisen nimen Gondor merkitys on 'Kivimaa' (engl. Stone-land).[4][5]

Vuonna 1971 kirjoitetun kirjeen mukaan nimi tarkoittaa tarkemmin sanottuna "kiveä käyttävän kansan maata", sillä Gondorin alkuasukkaat ihmettelivät suuresti númenorilaisten taitoa muovata kiveä halunsa mukaan. Tolkien kertoo, että nimi annettiin todennäköisesti alun perin seudun alkuasukkaiden kielellä, mutta kun dúnedain omaksuivat sen, he käänsivät sen sindariin – kieleen, jolla useimmat Gondorin paikannimet on annettu.[6] Ilmeisesti 1960-luvulta peräisin oleva muistiinpano ilmoittaa nimen perustuvan sekä Gondorin alueella sijaitsevaan Ered Nimraisin vuoristoon että etelän dúnedainin kivenkäyttötaitoon.[7]

1960-luvun muistiinpanoissa kerrotaan, että Gondor on "lyhentynyt muodosta Gondo-ndor- tai sindarissa kenties muodosta Gon-ndor-". Tolkien selittää, että sindarissa esiintyi sekä sana gond 'kivi materiaalina' että "lyhyt muoto" gon- '(yksi) kivi; kivestä tehty esine'.[8] Eräässä toisessa selityksessä nimen rakenteeksi ilmoitetaan gon-ndor.[9]

Gondorin quenyankielinen nimi oli Ondonóre tai *Ondóre (jälkimmäinen tunnetaan ainoastaan esimerkistä aran Ondóreo 'Gondorin kuningas').[7] Rohanissa Gondoria kutsuttiin nimellä Stoningland (epävirallinen suomennos Kivimaa).[8] Gondorilla oli aiemmin ollut myös quenyankielinen nimi Hyaralondië tai Hyallondië, täydellisessä muodossaan Turmen Hyallondiéva 'Eteläsataman valtakunta' (engl. Realm of the South-harbourage). Sindarinkielinen muoto oli ollut Arthor na Challonnas.

Viitteet[]

  1. Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 362-363; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. 423-424 / 898 / 390-391 / 480 / 1069.
  2. Silm., Mahtisormukset ja Kolmas Aika, s. 363; TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. 424 / 898 / 391 / 480 / 1069.
  3. TSH, liite A II, "Eorlin huone", s. *** / *** / *** / *** / 1107.
  4. Kirjeet, kirje 324.
  5. Muistiinpanoja eräistä nimistä; paperi, jonka kääntöpuolta Tolkien käytti, liittyy Tarun Sormusten herrasta toisen laitoksen valmisteluihin (J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 28).
  6. Kirjeet, kirje 324.
  7. Muistiinpanoja eräistä nimistä; paperi, jonka kääntöpuolta Tolkien käytti, liittyy Tarun Sormusten herrasta toisen laitoksen valmisteluihin (J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 28).
  8. Muistiinpanoja eräistä nimistä; paperi, jonka kääntöpuolta Tolkien käytti, liittyy Tarun Sormusten herrasta toisen laitoksen valmisteluihin (J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 28).
  9. Kokoelma enimmäkseen Silmarillionin nimiin liittyviä muistiinpanoja, joisen viimeinen sivu on päivätty 1957 (J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 118).
Advertisement